Iisalmen reitti

 

Liplatusta 11 kunnan rannoilla

Iisalmen reitti ja sen alapuolinen Kallaveden yläosan alue ulottuvat 11 kunnan alueelle. Ne ovat osa Suomen suurinta, Vuoksen vesistöaluetta. Niiltä on vesiliikenneyhteys Kallaveden, Saimaan ja Laatokan kautta Itämerelle saakka.

Iisalmen reitin vaikutuspiiriin kuuluvat kunnat:

  • Iisalmi
  • Kajaani
  • Kiuruvesi
  • Kuopio
  • Lapinlahti
  • Pielavesi
  • Pyhäjärvi
  • Pyhäntä
  • Siilinjärvi
  • Sonkajärvi
  • Vieremä

 

Iisalmen reitin vesien tila on sisämaan alueista kaikista heikoin. Yli puolet reitin vesistä on tilaltaan heikentyneitä. Ne vaikuttavat osaltaan myös alapuolisen Kallaveden tilaan.

Keskeisiä järviä alueella ovat mm. Porovesi, Onkivesi ja Pohjois-Kallavesi. Järvet ovat Iisalmen reitillä pääasiassa tummavetisiä, reheviä ja matalia. Useampi järvi on myös luontaisesti runsasravinteinen, mikä tekee alueesta harvinaisen Järvi-Suomessa.

Virtavedet ovat pääosin pieniä ja keskisuuria turvemaiden jokia. Alueen pisin joki on pääosin Sonkajärvellä virtaava Matkusjoki.

Kalakannat ovat vahvat ja särkikalavaltaiset, mutta myös kuha– ja haukikannat ovat merkittävät.

Aktiivista maa- ja metsätalousaluetta

Suotuisan maaperän seurauksena alueella harjoitetaan intensiivistä maataloutta. Alueen maatalous on elinvoimaista, karjatalousvaltaista ja tuotanto kasvaa.

Valtaosa metsistä on metsätalouskäytössä, missä hakkuukertymä ja metsänhoitotoimenpiteet ovat lisääntymässä. Myös turvetuotanto on alueella paikoitellen runsasta.

Merkittävimmät teolliset veden käyttäjät alueella ovat elintarviketeollisuus, energiantuotanto, puun uitto ja turveteollisuus.

Alueen pohjavesivarat ovat runsaat ja pääosin hyvälaatuiset.

5583 km2

Reitin pinta-ala
(+ Kallaveden yläosa 1060 km²)

450 km2

Vesistöjä (7,7%), jokia 453km

Tyydyttävä

Reitin keskusjärvien ekologinen tila

83,85 km2

Pohjavesialueita

75%

Metsäalueet
Talousmetsien osuus 95%
Turvemaiden osuus 1/3

15%

Maatalousmaata

Ravinnekuormituksen vähentäminen keskeinen tavoite

Iisalmen reitin vesistöjen tilan paranemisen kannalta keskeisintä on vesiin kohdistuvan ravinnekuormituksen vähentäminen. Alueen mataliin ja osin luontaisesti runsasravinteisiin vesistöihin pääosin hajakuormituksena tuleva liiallinen ravinnekuormitus on aiheuttanut rehevöitymistä monin paikoin. Muun muassa leväkukintoina, umpeenkasvamisena ja kalastorakenteen muuttumisena ilmenevä rehevöityminen keskittyy erityisesti reitin keskusjärville sekä läntiselle Kiuruveden reitille, mutta myös Poroveteen idästä laskevan Sonkajärven reitin sekä pohjoisesta laskevan Vieremän reitin alaosista löytyy tilaltaan heikentyneitä vesiä.

Maa- ja metsätaloudesta aiheutuvan ravinnehuuhtouman vähentämiseksi alueella tehtäviä vesistöjen suojelu-, hoito- ja kunnostustoimenpiteitä tulee jatkaa. Reitin latvoilla alueellisesti merkittävän turvetuotannon vesiensuojelumenetelmien tehokkuuteen tulee myös kiinnittää huomiota. Ulkoisten tekijöiden lisäksi ravinnekuormitukseen vaikuttaa monissa järvissä lisäksi sisäinen kuormitus.

Erilaisten kunnostustoimenpiteiden avulla voidaan pyrkiä parantamaan tilaltaan jo heikentyneiden vesien kuntoa. Iisalmen reitillä järviä on kunnostettu esimerkiksi nostamalla alivedenpintaa, ruoppaamalla, hapettamalla, poistamalla vesikasvillisuutta sekä hoitokalastamalla.

Vanhat järvenlaskuhankkeet vaikuttavat järvien olosuhteisiin

Iisalmen reitin alueella on toteutettu aikanaan useita järvenlaskuja. Ensimmäinen huippukausi ajoittui 1850–70-luvuille ja toinen toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan, jolloin evakoille tarvittiin uutta viljelysmaata. Tyypillisesti järvenlaskut ovat olleet suuruudeltaan 0,5–1 metrin luokkaa.

Iisalmen reitin järvien luontaisen mataluuden lisäksi järvenlaskuhankkeiden aiheuttama vesisyvyyden ja -tilavuuden pieneneminen on altistanut laskettuja järviä vesikasvillisuuden runsastumiselle, happiongelmille sekä sisäiselle kuormitukselle, jossa pohjasedimenttiin jo varastoituneet ravinteet vapautuvat takaisin vesipatsaaseen vähähappisissa olosuhteissa.

1980-luvulta alkaen osaa aiemmin laskettujen järvien vedenpinnoista on myös nostettu. Tyypillinen vedenpinnan nosto on ollut noin 0,2–0,3 metriä.

Säännöstely ja vesivoimantuotanto

Säännösteltyjä järviä Iisalmen reitillä ovat Onkivesi, Porovesi, Salahminjärvi, Kiuruvesi, Hautajärvi, Kilpijärvi ja Rytkynjärvi. Salahminjärven säännöstelyn päätavoite on vesivoiman tuotanto ja muiden osalta maatalouden tulvasuojelu. Murennusjoessa sijaitsevan Salahmin voimalaitoksen lisäksi Onkiveden ja Maaninkajärven välillä sijaitsevassa Viannankoskessa, Matkusjoen Sonkakoskessa, Hautajoen Pitkäkoskessa sekä Alapitkänjoen Korkeakoskessa sijaitsee pieni vesivoimalaitos.

Kallaveden yläosan alueella Maaninkajärvi, Pieni Ruokovesi, Suuri Ruokovesi ja Pohjois-Kallavesi ovat myös säännösteltyjä.

Luontainen ravinteikkuus Iisalmen reitillä

Iisalmen reitin järvien luontaisia olosuhteita sekä ihmistoiminnan aiheuttamia muutoksia on tutkittu järvien pohjasedimenttien avulla. Järvisedimentit tallentavat biologisia, kemiallisia ja fysikaalisia ominaisuuksia, jotka kertovat järven ja sen valuma-alueen oloissa vuosituhansien aikana tapahtuneista muutoksista. Mitä syvemmältä sedimenttiä tutkitaan, sitä kauemmas historiassa päästään.

Järvisedimenttitutkimusten perusteella Iisalmen reitillä on useita luontaisesti ravinteikkaita järviä ja monet niistä ovat olleet herkkiä ihmistoiminnan aiheuttamille vedenlaadun muutoksille, kuten rehevöitymiselle. Luontaisesti ravinteikkaat järvet keskittyvät erityisesti reitin läntiseen haaraan alueille, joilla on paljon hienojakoista moreenia sekä savikoita. Savet kerrostuivat muinaisen Itämeren altaan pohjaan mannerjäätikön sulamisen jälkeen ja nousivat sittemmin vedenpinnan yläpuolelle maankohoamisen myötä. Suurin osa alueen runsasravinteisista järvistä on kooltaan vain muutamia neliökilometrejä, kuten Iisalmen Kirmanjärvet ja Kiuruveden Osmanginjärvi, mutta joukkoon mahtuu myös suurjärviksi lukeutuvia, kuten Onkivesi.