Vesistöjen virkistyskäyttöarvon voidaan sisävesillä ajatella muodostuvan muun muassa kalastuksesta, veneilystä, uimisesta, pesu- ja saunavedenotosta sekä rannalla oleilusta ja vesimaiseman ihailusta. Vedenlaadun paranemiseen tähtäävät toimenpiteet ja umpeenkasvun estäminen ovat monesti virkistyskäytön kannalta perusteltuja, koska rehevöityminen ja umpeenkasvu vähentävät virkistyskäytön miellyttävyyttä sekä aiheuttavat lisätyötä ja -kustannuksia. Ääritapauksissa vesistöä ei ole enää mahdollista käyttää lainkaan virkistykseen. Vesistön vedenlaadun vaikutusta vesistön virkistyskäyttöarvoon on arvioitu mm. VIRVA-mallilla. Vedenlaadulla on arvioitu olevan oma vaikutuksensa mm. rakentamattomien rantatonttien hintaan ja uintikäyntien virkistysarvoon.
Vielä nykyisellään vesialueiden omistus ja hallinta on kuitenkin jakaantunut hyvinkin pieniin yksiköihin, mikä voi osaltaan vaikeuttaa kunnostustoimenpiteiden toteuttamista. Vesialueita yhdistämällä niiden hallinnointia ja päätöksentekoa pystytään tehostamaan ja toimintaa vahvistamaan, jolloin myös vesialueista huolehtiminen paranee.
Iisalmen reitillä tilaltaan heikentyneitä järviä on kunnostettu esimerkiksi nostamalla alivedenpintaa, ruoppaamalla, hapettamalla, poistamalla vesikasvillisuutta sekä hoitokalastamalla. Hoitokalastuksessa pyritään korjaamaan vinoutunutta kalastorakennetta poistamalla vesistöstä vähempiarvoista kalaa, kuten pienikokoista ahventa, särkeä ja lahnaa. Kalojen mukana vesistöistä poistuu sinne kertyneitä ravinteita. Samalla pyritään lisäämään petokalojen, kuten kuhan tai isojen ahventen osuutta kalastosta, sillä petokalat säätelevät järvien kalakantoja luontaisesti. Kunnostuksissa vesistöistä poistettu biomassa tulisi hyödyntää mahdollisimman resurssiviisaasti kehittäen niiden käytölle uusia ratkaisuja yhdessä muiden kierto- ja biotalouden toimenpiteiden kanssa.
Järvissä tehtävien kunnostustoimenpiteiden lisäksi virkistyskäyttömahdollisuuksien turvaamiseksi ensiarvoisen tärkeitä ovat vesistöjä kuormittavien toimijoiden valuma-alueilla suorittamat ennaltaehkäisevät vesiensuojelutoimenpiteet, joiden tavoitteena on pyrkiä estämään ravinteiden (fosfori, typpi) ja kiintoaineen liiallista huuhtoutumista vesistöihin. Tämä tapahtuu esimerkiksi suojavyöhykkeitä, kosteikkoja, putkipatoja, laskeutusaltaita sekä lietekuoppia rakentamalla. Myös vanhojen tarpeettomien suo- ja metsäojien tukkiminen lisää veden viipymistä valuma-alueilla, tasaa tulvahuippuja ja vähentää veden mukana kulkeutuvaa kuormitusta vesistöihin.
Tutustu lisää vesistöjen kunnostamiseen ympäristöhallinnon verkkosivuilla
Tarinakartta hoitokalastuksen käytöstä järven kunnostamisessa